Suomi 100 – 95 rauhan ja kehityksen vuotta
Kuten jotkut tämän palstan lukijat ehkä huomasivatkin, HS julkaisi viime viikolla mielipidesivullaan kirjoitukseni, jossa käsittelin Suomen itsenäisyyden juhlintaa mm. näin:
Ensi vuosi on Suomen 100-vuotisjuhlavuosi. Sitä on jo pitkään valmisteltu virallisesti ja hieman epävirallisemminkin. Eläkeläisikään ehtineenä muistaa jo aika monet Suomen tasavuosijuhlat.
Mitä on jäänyt mieleen?
Aivan sama, jonka kotikylän koululaiset ilmaisivat paikallislehden haastattelussa. Suomen Itsenäisyyspäivää vietetään ”liputuksella, laulamalla surullisia lauluja ja muistelemalla niitä kuolemia”.
Jos haluaisimme niin nähdä, itsenäisyyden juhlinta voisi olla iloinen asia.
Perusteluna valoisuudelle näen sen, että Suomen itsenäisyys on kehittynyt pääosin rauhan töissä.
Suomen itsenäisyyden juhlimisen vallitsevaan eetokseen voi omakohtaisesti päästä sisään enää vain pieni osa suomalaisista.
Sille, joka on syntynyt toukokuussa 1945 tai myöhemmin, juhlinnan kaava merkitsee omakohtaisesti kokemattomien aikojen kertausta. Nykyinen Suomen tasavallan presidenttikin kuuluu ikänsä puolesta ”osattomien” joukkoon.
Yhden tai useamman sota-ajan eläineitä suomalaisia on vain runsas 10% väestöstä!
Sen verran olen – osin aiemman asemani takia, osallistunut Itsenäisyyspäivän juhliin – että tiedän juhlayleisön muodostuvan juuri tuosta ennen toukokuuta 1945 syntyneiden alati pienevästä joukosta.
Olisi korkea aika ottaa itsenäisyyden juhlimiseen uusi näkökulma. Siksi ehdotinkin HS:ssa, että itsenäisyyden juhliminen voisi kuulua erityisesti nuorille ja että sen juhliminen voisi avautua tulevaisuuden suuntaan.
Ja mallia voisi tosiaankin ottaa vaikka Norjasta. Jos on nähnyt Norjan kansallispäivän (syttende mai) juhlan, tietää mitä tarkoitan. Juhlapäivän nimenkin osalta mallia voisi ottaa Norjasta!
Suomihan juhlii nimenomaan itsenäisyyttä. Kansallisuutta juhlitaan muina liputuspäivinäkin.
Ilmoita asiaton viesti
Voisi toivomani (ja ehkä jonkun muunkin toivoman) konseptin muutoksen toteuttaminen olla helpompaa, kun ”leimautunut” ja perin epätarkka ilmaisu itsenäisyyspäivä muuttuisi tajuttavampaan muotoon.
Ilmoita asiaton viesti
Suomalaista kansallisuutta on sentään ollut enemmän kuin sata vuotta, itsenäisyyspäivänä juhlitaan itsenäistymistä Venäjästä.
Ilmoita asiaton viesti
Siltä todellakin tuntuu!
Kohta sadalla vuodella ei ole mitään merkitystä?
PS. norjalaista kansallisuuttakin on ollut kauemmin kuin vuodesta 1814 (tai 1905), mutta silti: Norges nasjonaldag. Dagen feires fordi Norge fikk sin egen grunnlov 17. mai 1814. Dagen kalles også grunnlovsdagen.
Ilmoita asiaton viesti
Norja juhlii siis perustuslakipäivää. Suomi juhlii itsenäistymisen satavuotispäivää. Kai siinäkin on riittävästi juhlimisen aihetta.
Ilmoita asiaton viesti
Margareta näyttää syystä tai toisesta juuttuneen avaukseni viimeiseen lauseeseen. Vaikka ”Norges nasjonaldag. – – Dagen kalles også grunnlovsdagen.”
Olen ensisijaisesti pohtinut sitä, kuinka 100-vuotiasta ja vaikka 110-vuotiasta Suomea voitaisiin juhlia sellaisin muodoin, että sillä olisi kosketuspintaa myös meille nuorille eläkeläisille. Puhumattakaan 1980- 1990-luvuilla syntyneille!
Ilmoita asiaton viesti
Voihan sitä ideoida monenlaista juhlaohjelmaa historiallisen tapahtuman juhlistamiselle. Kovinkaan monta ei ole enää 1917 eläneitä kansalaisia.
Ilmoita asiaton viesti
Muuten tuo tyyliltään julisteenkankeanoloinen änkyrävanhakantainen otsikkosi ”Suomi 100 – 95 rauhan ja kehityksen vuotta” tuo mieleen norjalaista iloa enemmänkin brezhneviläispysähtyneen liturgiamoton, jollaisia voi vielä nähdä Pohjois-Koreassa ja Valko-Venäjällä ja toistaiseksi Kuubassakin.
Sinällään kaunis lause, joka sanotaan äärettömän harmaankalsean epäuskottavaan painostavaan tyyliin, vrt. ”Itämeri – rauhanmeri”
Ilmoita asiaton viesti
Vaikka Veikko sinulla taitaa olla jokin oma ennakkokäsityksesi minun taustoistani, haluan silti selventää ”änkyrävanhakantaista” otsikkoani.
Se on alkujaan tarkoitettu ensi vuodelle runoryhmäni kanssa suunnittelemamme matinean nimeksi. Teimme 90-vuotisjuhliin perinteisemmän esityksen, joka vastasi ajatusta ”Suomi 90 v – peräti vajaa viisi vuotta sotaa!”
Nyt teemme, jos teemme, matinean, jossa keskitytään siihen, että 100-vuotias Suomi on rakennettu nykyaikaiseksi hyvinvointivaltioksi(?)rauhan aikana työtä tehden. Työtä, josta tulevat sukupolvet voivat jatkaa.
Siksi nuoret. Ja siksi norjalaiset hyvänä pohjoismaisena mallina.
Ilmoita asiaton viesti
Minäkin olen aikoinani ohjannut itsenäisyyspäivän runomatinea.
Ilmoita asiaton viesti
Älähän nyt Markku. Ei minulla Sinua kohtaan ole pahempia ennakkokäsityksiä, eikä ne hyvätkään ole ehtineet ainakaan vielä karista. 🙂 Tuo otsikkosi vaan om monin tavoin huonosti avautuva ja kryptinen hyvästä tarkoituksestasi huolimatta. Kiitos vaan tuoreen rauhanvuosia korostavan näkökulman esiinnostosta! Ehdottaisin otsikkoosi parannuksia ihan asian välittymisen vuoksi. Nyt se tuo tosiaan tyylillisesti mieleen vaikkapa sellaisen kuin ”YYA 40 v – lujaa luottamusta ja aitoa ystävyyttä!” Sinun otsikkosi ei ole tietenkään tuolla tavoin valheellinen, mutta jos asia ei heti avaudu, vaikutelmaksi jää virallinen kommunikeakieli ja siihen aiemmin liitetyt kontekstit.
1.Kun otsikossasi on numeroita laskevassa suuruusjärjestyksessä, on lukijan/näkijän eka valinta matikan kaavan ja taaksepäin ilmaistun ajanjakson 100 – 95 välillä. Oliko niitä rauhan ja kehityksen vuosia siis 100-95=5? Sanoisin että selkeintä olisi kirjoittaa SUOMI 100 V suuraakkosilla ja kontekstin salliessa korvata se juhlavuoden logolla, jossa sama sisältö. Silloin on helpompi hahmottaa välittömästi että tässä keskitytään jollain tapaa rajattuun vuosiajanjaksoon itsenäisyysvuosisadan sisällä.
2. Itse nuo numerot on harkittava vielä kertaalleen uudelleen ennen kuin lanseeraat ansiokasta kontribuutiosi laajemmalle. Mitkä rauhan vuodet ja montako niitä tulkitaan yhteenlaskettuna olevan? Onko vuosi 1918 rauhanvuosi, kun se oli kansalaissodan/kapinan/veljessodan/vapaussodan/sisällissodan/neuvostovenäläistämisyrityssodan vuosi? Toisen maailmansodan sotatoimet loppuivat Suomessa lapinsotaan 1945, mutta Suomi oli laillisessa sotatilassa marraskuun lopusta 1939 syyskuun loppuun 1947 eli Pariisin rauhan ja Karjalan ym. aluemenetysten virallistamiseen saakka. Talvi- ja jatkosodan välinen puolitoista vuotta oli teknistä ei-sota-aikaa, mutta jatkosotaa valmisteleva Puna-armeija tähtäili ja mittaili tykinammuksen ratoja Helsingin naapurissa Hankoniemellä ja valtava Suomineidon alue oli vihollisen miehittämänä Karjalassa. Kesällä 1940 Stalin miehitti Viron ja samoihin aikoihin ampui alas suomalaisen siviililentokoneenkin. Olisiko oikea sotavuosien määrä ehkä siis laskettavissa pyöristäen: v1918+vv1939…v1945=? – Entä sitten ns. vaaran vuodet 1944-48? Olivatko ne täysipainoiset rauhanomaiset kehitysvuodet, kun oli oltava valppaana Valvontakomission kontrollissa.
3. Myös kiistattomissa rauhanvuosissa on keskenään niin erilaisia jaksoja, että kaikkien yhteenniputtaminen on hankalaa mahtuakseen helposti yhteen otsikkoon leimallisesti ’rauhan ja kehityksen’ vuosina. Osa niistä on kiinteän elimellisesti sotaan liittyviäkin. Sotakorvaus/ryöstövientitoimitusten, evakkopakolaisten asuttamisen ja jälleenrakentamisen vuodet olivat vasta vakauden ja hyvinvoinnin ja kehityksen perusteiden mahdollistamisen rakennusaikaa. Tosin ilman Stalinin aluelaajennussotaa niitäkään ei olisi tarvittu. Lama-ajat voidaan laskea tavallaan rauhanajan kituvuosikausiksi, jolloin sota-ajan tapaan elintaso laski, mutta uhrautuva selviäminen ja tulevaisuudenusko korostuivat. Demokratian ym. yhteiskunnallisen kehityksen näkökulma näyttäytyy osittain päällekkäisinä ja osittain eriaikaisina jaksoina. Suomi kuitenkin oli kai ainoa sotaakäyvän Euroopan maa, jossa eduskunta oli koolla myös sotavuosina, eikä Helsinkiä koskaan miehitetty, millä voi viiteryhmän pääkaupunkisarjassa ylpeillä lisäksemme vain Lontoo. Norjalaiset ovat hyviä hiihtäjiä ja heillä on öljyäkin, joista saavutuksista voivat olla ylpeitä!
Esimerkiksi pohjoismaalaismallisen demokratian rauhanaikaisista uhkaajista 1918 jälkeen Mäntsälän kapina ja Lapuan liikkeen kieltäminen päättivät oikeistofasistissävytteisen vaaran jo 1930-luvun alkupuolella, kun taas vasemmistofasismia edustanut Moskova-johtoinen klikki vaaransi yhteiskuntaamme ja itsenäisyyttämme vielä pitkään Terijoen hallituksen kaappausjulistuksen ja Punainen Suur-Suomi hankkeen ja talvisodan hyökkäyksen ja jatkosodan jälkeenkin. Tästä mm. korkearesoluutioisia aikalaiskarttaesityksiä sivulla Karttoja 1921-42 http://www.viestihopeat.fi/karttoja-1921-42
Ilmoita asiaton viesti
Mitä itsenäisyyttä?
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä kysymys.
Ilmoita asiaton viesti
Makkonen, sellaista itsenäisyyttä jollaista pres. Kekkosen ja NL:n olemassaolon aikana ei ollut.
Ilmoita asiaton viesti
Silloin Suomesta rakennetiin velaton hyvinvointivaltio jota nyt on 20 vuotta EU:n kanssa hävitetty. Ueimmat myöntävät jo ettei pohjoismaat ole enää viiteryhmäämme ja hyvinvointivaltio on historiaa.
Ilmoita asiaton viesti
EU:a ja Suomen vaikeuksilla ei ole mitään tekemistä keskenään, olemme omat asiamme ryssineet ihan itse. Itsemääräämisoikeutemme oli noina vuosina pitkälti Kremlin ”taskussa” sieltä puututtiin jopa Suomen tasavallan presidentin valintaan.
Ilmoita asiaton viesti
Kansalaiset on kutsuttu mukaan tulevan yhteisen suurjuhlamme valmistelutalkoisiin näillä sanoin:
”Suomen valtiollisesta itsenäistymisestä tulee vuonna 2017 kuluneeksi 100 vuotta. Valtioneuvoston kanslia on asettanut projektin, jonka tavoitteena on synnyttää kiinnostava ja mukaansatempaava 100-vuotisjuhlavuosi. Projekti pyrkii lisäämään yhteistä ymmärrystä Suomen valtiollisesta itsenäistymisestä ja kansakunnan kehityksestä … Juhlavuoden tavoitteena on välittää tietoa, edistää oppimista ja luoda edellytyksiä sitouttavalle keskustelulle … satavuotisjuhlavuosi 2017 on sukupolvemme merkittävin juhlavuosi. Se antaa mahdollisuuden ymmärtää mennyttä, kokea vuosi yhdessä ja luoda suuntaa Suomen tulevaisuuteen. – Lämpimästi tervetuloa mukaan!”
– Olemmehan ottaneet kopin? Jos kaduntallaajan kontribuutioita oikein pyytämällä pyydetään, niin moukkamaista olisi oikopäätä kääntää selkäänsä tai jättää juttu hymähtäen silleen. – Jos tunnet piston sydämessäsi jostain vielä tekemättömästä ja uskot, että itsenäisyyden täysi vuosisata sittenkin on jopa nykytilanteemme jonkinasteisesta ahdinkoluonteestakin huolimatta juhlimisen väärtti, älä jää tuleen makaamaan. Ei ne muut taaskaan välttämättä tee kaikkea puolestasi.
No, mitäs ’tietoa ja oppimisen mahdollisuutta menneen ymmärtämiselle ja tulevaisuuden suunnan luomiselle ja sitouttavalle keskustelulle’ meillä sitten olisi tuoda sukupolvemme merkittävimmän juhlavuoden esityslistalle? Jos ei ihan päiväkohtaisia teemoja nyt tiirailtaisi vuosisataperspektiivillä, niin jotain suurempaa mutta koko ajan mukana olevaa ja aitoa pitäisi olla. Karttaa vilkaisten tuli mieleen, että hei, kaikki eivät taida edes muistaa Suomineidon olleen itsenäistyttyään alkuperäisessä virallistetussa kaikille sopineessa luomuasussaan, joka joutui sittemmin joukkoahdistelijoiden retuuttamaksi ja repimäksi.
Alkuperäisestä Suomineidosta on julkaistu verkossa rohkea ja harvinaisen tarkka kuva, joka ei jätä paljoa mielikuvituksen varaan kriittisimmiltäkään paikoiltaan. Eikä neitosella näyttäisi tosiaan olevan mitään häpeilemistä ilman rihmankiertämääkään tässä paljastavassa korkearesoluutioisessa otoksessa hyvin esilletulevien luomu-muotojensa suhteen – päinvastoin! Jälkikäteen ulkopuolisten sadistipuoskareiden brutaalisti tekemät korjausleikkaukset kokonaisen raajan amputointeineen eivät ole mitenkään korostaneet tai parantaneet oikeita piirteitä (eikä varsinkaan irtireväistyjen osien elinkelpoisuutta), katso vaikka itse kuva ja muuta aiheeseen liittyvää Suomi 100 vuotta -juhlavuoden 2017 hengessä: http://rescordis.vapaavuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri…
Karttoja 1921-42 -sivulle on valittu juhlavuoden 2017 teemakeskustelun tueksi itsenäisen Suomineidon historian vaiheista useampiakin korkearesoluutioisia karttoja, joista voi katsella ’suurennuslasilla’ mm. naapurustomme nimenmuutoksia (Viro, Petrograd ym.) ja mukana on muutakin valottavaa tausta-aineistoa vv. 1921 – 1942. Kipaiskaapa tutkailemassa jahka ehditte: http://www.viestihopeat.fi/karttoja-1921-42
Ilmoita asiaton viesti
””Ja mallia voisi tosiaankin ottaa vaikka Norjasta. Jos on nähnyt Norjan kansallispäivän (syttende mai) juhlan, tietää mitä tarkoitan. Juhlapäivän nimenkin osalta mallia voisi ottaa Norjasta!””
Ihan vakavasti hei.
1. Norja itsenäistyi melko helposti, kun entisessä imperialistivallassa Ruotsissa äänestettiin, ettei sen irtaantumisen vuoksi lähdetä sotaan. Istenäistyminen ei siis merkinnyt norjalaisille alun alkaenkaan ihan sitä samaa iloineen kauheuksineen, mitä Suomineidon irtaantuminen Iivana Julman perustamasta ja edelleen näihin Vladimir Julman päiviin asti näköjään sortopolitiikkaansa jatkavasta imperiumista meille yhä oikesti tarkoittaa. Siksi siellä juhlitaan enemmänkin kansallispäivää.
2. Norjan kansallispäivä taas tuo mieleen asioita, joita en haluaisi muuten sanoa tuosta (paria viikinkiaikojen kansalliskiihkoista odininperinnettä vaalivaa breivikiä lukuunottamatta) upeimpiin kuuluvasta naapurikansastamme ääneen sanoa. Mutta Quisling on melkein yhtä tunnettu sana maailmalla kuin suomen kielen sauna. Kuusinen voisi myös olla, mutta onneksi Suomi ei antanut miehittää itseään parissa viikossa eikä lainkaan, niin kuin Norjan kansallispäivää silti oikeutetusti juhliva kansakunta teki Molotov – Ribbentrop -liittouman uhatessa. Meillä on monta parempaa syytä juhlia nimenomaan itsenäisyyttämme kuin Norjalla.
3. Mikä Suomen kansallispäivä sitten muka olisi? Meillä on kaksi kansalliskieltä niin kuin Norjassakin, mutta ne ovat molemmat norjan kieliä ja meillä on kaksi eri kieltä ja kulttuuriakin. Suomenruotsalaisten kansallispäivä on allakassa mutta se on eri kuin suomalaisuuden päivä. Ongelmia tulisi myös saamelaisuuden sisällyttämisen muodosta yhteiseen kansallispäivään muuten kuin itsenäispäivän osana. Samaten se seikka, että edelleenkään käsite ’kansallisuus’ ei ole sama asia kuin ’kansalaisuus’. Tässä mielessä kansallispäivä olisi ongelmallinen uusvähemmistöjämme ajatellen. Heillä useimmilla on joka tapauksessa omat kansallispäivänsä joita juhlivat tahoillaan keskenään.
Pidetään tämä näin. Juhlitaan kansallisuuksiamme erikseen. – Yhteinen suurin juhlamme on itenäisen Suomineidon synttäri, itsenäisyyspäivä 6.12.
Ilmoita asiaton viesti
Veikko ilmaisee oman näkemyksensä selkeästi. Pidetään kaikki ennallaan. Perustellaan Suomen itsenäisyyden juhlimisen muodot sodalla (ja vähätellään Norjan kansallispäivän juhlimista, kun heillä oli toisen maailmansodan aikana se Quisling yms. selllaista vähemmän sankarillista).
Kuvasta päätellen Veikko ei todellakaan kuulu vuoden 2017 nuorisoon, joten ymmärrän häntä. Mutta yritinpä vain tarjota sitä mahdollisuutta, että 100-vuotista Suomea voisi juhlia nousevia polviakin kiinnostavalla tavalla.
Ilmoita asiaton viesti
Haluan Markku Nurmi uskoa ettet tuossa vastausksessasi aluksi valitsemastasi henkilöönkäyvästi halventavasta sävystä huolimatta varsinaisesti lukeudu ns. vihapuhujiin. Tuo sanojen paneminen toisten suuhun ei myöskään ole kiva tapa. Olet nimittäin muuten harmittavan sivistyneenoloinen ollaksesi tylytystrolli. Voisitko siis antaa ehkä poikkeuksellisestikin itsellesi luvan kohdella blogisi kommentoijaa jotenkin muutenkin kuin vain kieltämättä epäedullisen ulkomuotoni ja Sinusta ehkä perustellustikin poikkeavien näkökantojeni vuoksi ennakkoasenteisiin ja sopiviin stereotypioihin tunkemanasi mollauskohteena.
Tosiasia se Quisling on niin kuin on Meidän OW Kuusisemmekin ja olivat kansalaissota ja sensellaiset. Ei Virokaan juhli itsenäisyytensä menettämistä samoihin aikoihin kuin Norja 1940, vaan ensimmäisen itsenäisyytensä saavuttamista suurin uhrauksin samoihin aikoihin kuin Suomi eli 1918. On se riittävän ’noloa’ ja heillä on omat hyvät syyt valita kansalliseksi juhlapäiväksi se kunniakkaampi, joten norskit tekevät oikein ja ymmärrettävästi. Meillä on hyvät syyt korostaa pohjoimaaalaista demokratiaammekin, jonka varmistimme nimenomaan kuten Heidi Hautalakin totesi eduskunnan 100-vuotisjuhlassa, päästessämme eroon idän sortovallasta – ja varmsitimme toiseen kertaan tiedät miten saman tahon hyökkäyksiä vsstaan.
Öljypohatat pitäkööt miten hilpeitä juhlia tahansa, arvostan heitä ja osallistun oikeissa yhteyksissä itsekin mielelläni vaikka maailmankylätyyppisiin sambajuhliin ym. iloitteluihin. Jokainen tolkun norjalainenkin varmaan arvostaa myös meidän tapaamme juhlia omanlaistamme itsenäisyyspäiväämme jota heillä ei tosiaankaan ole.
Se tosiaan on erilainen ilmiönä perusteiltaan ja luonteva tulos erilaisesta näkökulmasta eri juhlakalua kohtaan.
Istenäisyyden arvostus on meille pysyvä yhteinen arvo, ja siksi olisikin hyvä muuttaa pyöreitä juhlittaessa hieman aiempia vuosia juhlavampaan moodiin ja nuoria ajatellen erityisesti ja keskitietämättömiä keski-ikäisiäkin kiinnitettävä uudiostumisessa huomio nimenomaan pitkästä aikaa myös rajoihin. Ulkomaillekin on alkuperäistä luomuasuamme ennen joukkoahdisteluja hyvä vilautella, erityisesti nyt kun Putinstanin valtakunta on taas aktivoitunut maailmanrauhanvoimien ja pienten vihreiden desanttidosenttien käyttöön naapureita vapauttaakseen. 😉
Ilmoita asiaton viesti
Pahoittelen, Veikko, jos sinusta jäi sellainen tunne että kävin vastauksessani henkilöösi. Jos arvioni siitä, ettet kuulu enää nuorisoon, on aivan väärä, syyttäisin asiasta oman arviointikykyni heikkouden lisäksi profiiliisi laittamaasi kuvaa.
Olen ollut Norjan ystävä jo vuosikymmenet ja mm. tehnyt aikanaan pro graduni Henrik Ibsenin draamoista. Vasta viime keväänä pääsin ensi kerran osallistumaan Syttende mai -juhlaan. Kun siellä katsoin yli kolmen tunnin mittaisen koululaisten, heidän opettajiensa, koululaissoittokuntien ja nuorten opiskelijoiden marssin Karl Johans gaten varrella, sain vaalimani idean: Jotain tällaista Suomeenkin.
Nuorten, iloisten ja komeiden norjalaisten (joukossa huomattavan paljon maahanmuuttajataustaisia) olemusta ja ilmeitä seuratessani en nähnyt mitään sellaista, josta olisi havainnut heidän tuona päivänä häpeävän maansa historiaa! Ilmeisesti Norjassa on osattu käsitellä mm. Quislingistä syntyneet traumat niin, että riemulle on tilaa kansallispäivänä.
Ilmoita asiaton viesti
En loukkaantunut naamatauluhuomiosta niin verisesti kuin ehkä vaikutti, olen oppinut käsittelemään ikääntymistraumoja. Et ole ihan nuori itsekään, joten ei teeskennellä kumpikaan nuorisoa ohjeistaessamme kuin Brezhnevin lähettämät kävelykeppinuorisodelegaatiot.
Iloa ja riemua on toki oltava itenäisyyden juhlassakin myös sydänväreitä kevyempänä näkyvää, tai ainakin se olisi suotavaa. Se ei saisi tarkoittaa, että teemoista pitäisi unohtaa ne keskeisimmät uhraukset silti jotka itsenäisyyteen liittyvät, vaikka ne ovatkin erilaiset kuin meidän molempien diggaaman naapurimaan Norjan kertomuksissa ja kuvastossa. Miksi muuten haluaisit (enhän pane sanoja suuhusi?) standardisoida kansakuntien kansallisjuhliensa viettämistavat samaan muotttiin? Etkö näe jopa itseisarvoa ihan omaehtoisesti luoduissakin kulttuurisissa tavoissa? Jenkkikulttuuri-imperialismia 60-70-luvulla inhonneet ovat näemmä vanhoilla päivillään samanlaistamassa kansojen omintakeisuutta uuusvanhaan maailmantapakoodistoon.
Nimenomaan, jos nuorisoa ajatellaan, olisi nyt paikallaan antaa heidän kehittää uusia tapoja, jotka lähtökohtaisesti olisivat jotain parempaa kuin vanhakantainen mössöglobalismin pakkopaita. Valitettavasti on muistettava oikeasti sekin, että uusinternatsionalistisen kollektivismin teemoin ei suojauduta tarvittaessa Putinia enempää kuin Staliniakaan vastaan.
Ilmoita asiaton viesti
Tässä iässä (55) itsenäisyyspäivän mainitseminen todellakin tuo mieleen lumisen hämärän, kuusenhavut sankarihaudoilla ja virrenveisuun. Linnan juhlat? Okei, mutta niitäkin hallitsevat veteraanihöpinät ja kunniamerkit.
PS. Minulla ei ole mitään kuusenhavuja vastaan.
Ilmoita asiaton viesti
Edesmennyt sotaveteraani isäni jätti elinvuosinaan viimeismmät itsenäisyyspäivän juhlat väliin, kun ei viitsinyt enää kuuella sitä samaa paasamista talvi-ja jatkosodista vuodesta toiseen, tätä nimitystä hän itsenäisyyspäiväjuhlien juhlapuheista käytti. Muualla maailmalla itsenäisyyttä juhlitaan iloiten, täällä Suomessa, kun oltaisiin haudasta nousseet.
Ilmoita asiaton viesti
Juhlitaankinpa sitten iloiten. Kertaillaan siinä tanssahdellessa kuitenkin samalla paasaamatta kun aihetta todella on keskeisiä teemoja juhlaan liittyen ja nostellaan ei kovin päihdyttäviä maljoja ettei vaikutettaisi venäläisiltä. 😀
Ilmoita asiaton viesti
Ymmärrän Arto isävainajasi kritiikin. Varmasti hänkin, kuten lähes kaikki sotaveteraanit, teki elämäntyönsä rauhaa rakentaen.
Kun tietää, millainen arjen ajatusmaailmaltaan on se nykyisen armeijan reservi, jonka varaan puolustuksemme nojaa, ei ihmettele, että nykymuotoinen virallinen ”juhliminen” EVVK !
Ilmoita asiaton viesti
Suomi menetti itsenäisyytensä liittymällä Euroopan Yhteisöön.
Ilmoita asiaton viesti
Olen blogistin kanssa samaa mieltä siitä, että Suomen itsenäisyyspäivän juhlinnalle on saatava ihmisystävällisemmät muodot. Eihän ole demokraattisen ja kansanvaltaisen maan mukaista viettää itsenäisyyttä television ääressä maistellen maljoja linnassa juhlivien edusmiesten kautta.
http://timouotila1.vapaavuoro.uusisuomi.fi/kulttuu…
Ajankohtakin, kaamos ja räntäsade, on liki mahdoton. Toista on juhlia norjalaisten tapaan toukokuussa tai ruotsalaisten tapaan kesäkuussa.
Ilmoita asiaton viesti